Alkuun hieman faktaa

Noin puolet suomalaisista on tai on ollut jossain vaiheessa ylipainoinen. Lienee myöskin niin, että elämäntavat ovat riistäytyneet osin lapasesta. 70-luvulla sai kuulemma kaupasta sipsipusseja vain 75 gramman pusseissa. Asian vahvisti äitini, joka tuohon aikaan työskenteli K-kaupan palveluksessa kassalla. Nyt vakiopussi lienee 350 g. Siis vakiopussin kasvu 366%

Ja kontra-amiraali siellä toisella puolella sanoo taas, että itsepähän söit. No niin söinkin. Mutta merkittävä tuo ero silti on, kun se koskee lähes kaikkea. Jäätelöpaketissa kasvu on vain 100 %, karamellipusseissa 50-100% riippuen tuotemerkistä ja silloin tällöin näkee nykyisinkin pakkauskoon kasvaneen ja pakkauksessa vieläpä lukee jotakin sellaista kuin: "Nyt 25% suurempi pussi."
 

Mässäilyä ja totaalikieltäytymistä esiintyy taajasti. Normaalin lihavia on siis puolet kansasta ja näistä varsinaisista häiriötiloista kärsitään niin, että joka sadas nuori nainen (miehet erittäin harvoin) on anorektikko, bulimian eri asteista ¨kärsii joka kahdeskymmenes mies tai nainen ja ahmimishäiriöstä siis myös noin joka viideskymmenes mies tai nainen. Siis sinunkin tuttavapiirissä on useita syömishäiriöisiä.

Luulisi vuonna 2013 jo tämänkin muuten fiksun ja juuri metsästä poistuneen kansakunnan kehittyneen ja huomanneen asiain olevan niin, että kun näiden sairauksien esiintyvyys on näinkin iso, niin asioita osattaisiin tarkastella ilman merkittäviä ennakkoluuloja. Siis sairautena, jossa on usein psyykkiset taustat.

Mutta kun ei.

Aina olet läskeihisi syypää itse vaikka luettaisiin mitä sairauslistoja tai lääkärin diagnooseja. Asiaa ei osata nähdä alkoholismin kaltaisena riippuvuutena. Annetaanko syömishäiriön takia yrityksissä potkuja? Väitän, että kyllä. Juomishäiriöstä tietysti Suomessakin saa potkut. Ei tosin niin usein kuin pitäisi.Silloinkin on ensin ohjattu lain mukaan hoitoon. Syömishäiriöistä ei ohjata hoitoon, vaan pistetään pihalle, laiska kun on, riippumatta siitä, miltä työn tulokset ja mittarit näyttävät.

"Kyllä se on komea, joka on luonnon lihava." on muuten suomalainen sananlasku. Vaan ei päde enää ainakaan sen sairaalloisesti urheilevan esimiehen mielestä.
 

Karl Lagerfeldin tunnettu toteamushan oli suunnitellessaan naisten vaatteita. "Minä suunnittelen vain laihoille." Hän tiettävästi vihasi Henkkaa ja Maukkaa, jotka tekivät lihavillekin nättejä vaatteita. 

Ihmiset (ja myös asiantuntijoita palkkaavat yritykset) ihannoivat nykyään älykkyyttä, nopea-älyisyyttä eli ns. terävyyttä, maailman asioista suurta yleistietävyyttä ja kykyä yhdistää asioita nopeasti, kehittää teorioita, matemaattista tai kielellistä lahjakkuutta ja ylipäätään luovuutta ja kykyä toimia ryhmissä. Siis yritykset arvostavat normaaleja kognitiivisia kykyjä. Paitsi, jos nämä ominaisuudet ovat lihavassa ihmisessä. Silloin olet ominaisuuksiltasi pelkästään läski. Yksiulotteinen olio, joka on kuution kokoinen, näköinen ja kaikki läskit samanlaisia laiskoja paskoja. 

Minulla on teille uutinen, yritysjohtajat : "Lihava on ahkera".

Se johtuu siitä, että kun viimein useiden työhaastattelujen jälkeen, jossa se nätimpi ja laihempi ja luultavasti vähäisemmin kyvyinkin varustettu tekijä on valittu töihin useita kertoja ennen läskiä, hän tekee työn saatuaan helvetisti duunia, että saa pidettyä työpaikkansa.

Ellei sitten joku kollega tule ja kiusaa häntä työpaikalta ulos muuten vaan, jos tämä lihapiirakan kokoinen alainen tai kollega on heikompi kiusaamiselle eikä uskalla sanoa yhtä rumasti takaisin..

Itse osaan kyllä sivaltaa idiootille takaisin. Olen lähikuukausina törmännyt tähän kiusaamisilmiöön muutamassa työhaastattelussa. Annoin melko rajua palautetta ko. yhtiöistä erilaisilla nettipalstoilla ja  heidän omalla palautepalstallaan ja jos firmalta facebook-keskustelu löytyi. Yhdestä firmasta palasi jopa toimitusjohtaja asiaan ja pyyteli anteeksi. No ei se minua se "veetuilu" haittaa, mutta asia sinänsä kyllä. Minä osaan veetuilla takaisin ja pitää puoleni.

Yhdellä haastattelijalla oli sentään "munaa" sanoa suoraan, että en hakemaani duuniin kelpaa fyysisistä syistä. Arvostin häntä rehellisenä jätkänä. Sanoi asian edes suoraan. Lupasi jopa palkata, kun saan muutaman kymmenen kiloa pois, osaamiseni siis riitti. Tosin se duuni oli luonteeltaan sellainen, missä työn osana oli jonkin verran myös fyysisyyttä vaativia osia. Olisin niistä mielestäni kyllä selvinnyt.

Kysymykseni ja provoiluni kuuluu: :

Kannattaako yrityksen palkata laiha puupää vai lihava ja älykäs. Sen ymmärrän, että jos älykäs laiheliini ja älykäs läski vertaillaan, varmaan se palkataan se laiha tyyppi. Perusteena terveydelliset syyt. Mutta kannattaisi edes haastattelussa selvittää sen läskin älykkyys eikä tuomita häntä heti kätellessä. Tai yrittää arvioida sitä missityyppiä tai urheiluvartaloista miestä muin kuin seksistisin perustein. Objektiivisesti ja osaamisen kautta.

Sen toki ymmärrän, että vaikka fyysiset kykyni kävisivät muuten joulupukiksi ja sitä kautta savupiiput olisivat kiinnostavia, niin nuohoojaksi en voi alkaa. Katolle nimittäin tuskin pystyn kiipeämään tikapuita pitkin. Ja vaikka pääsisin ylös, niin tuskin enää alas.

Takaisin sinne firmojen problematiikkaan. Samaan aikaan siellä omassa huoneessaan se alkoholismista kärsivä kirjanpitäjä tai myyjä saa jatkaa toimessaan kuin ennenkin.

"Mutta kun sehän myy niin hyvin. Dokailee, mmm, mutta myy hyvin. Ei sitä tarvitse ohjata hoitoon. Myyntihän laskisi nopeasti,  otetaan mieluummin siitä kaikki irti. Ennen kuin kuolee."

Samaan aikaan se läski, joka työpaikan saatuaan paiskisi töitä hyvin sen 8 tuntia päivässä, jää palkkaamatta "terveydellisistä" syistä.

ÄLÄ sinä siellä netin toisella puolella keksi vastaväitteitä. Olet itsekin nähnyt tai kokenut tällaista työpaikallasi, jos et läskin takia, niin jonkun muun inhimillisen "ulkonäkövirheen" takia. Tai sitten olet yksityisyrittäjä tai ainakin hyvin pienessä yrityksessä töissä. Tätä tapahtuu. Ainakin isommilla työpaikoilla. Ja jos ei tapahdu teillä, niin pidä itseäsi onnekkaana. Olet hyvässä firmassa ja muista äänestää siinä "Great place to Work" -äänestyksessä. Tasa-arvo toteutuu kuitenkin melko harvoissa firmoissa.

Todellisuudessa se yritysten läski löytyy sieltä esimiesten päistä, missä katsotaan sitä "hyvää jätkää" tai "nättiä tyttöä", joiden surkeat aikaansaannokset tehtävässään ja niistä syntyvät selitykset ovat mitä ovat, silkkaa potaskaa tai asiantuntemattomuutta yleensä, Mutta kyllähän ne - varsinkin naisten ollessa kyseessä -  toimistoa kaunistavat. Ja miehenkin imago on usein tärkeämpää kuin työn laatu tai tulos. Monella ns. normaalikokoisella on myös ihan vaan perusdissaus läskejä kohtaan. Meitä luullaan edelleen laiskoiksi, veteliksi ja tyhmiksi.

Sen on herra esimies tai rouva yritysjohtaja myös sisäistänyt. 

Totuus on ihan jotain muuta.

Jatkan tällä teemalla seuraavassakin päivityksessäni. Nyt pysyttelen läskeineni hetken poissa ettei elämänne vain millään tavoin häiriintyisi yksilöllisestä ulkonäöstäni.


Deetee-11