Jatkoa edellisestä päivityksestä

Lainaan aluksi viisaampaani. Nyt en muista referenssiä, kun olen tämän jostain copy-pastettanut, mutta annettakoon kuitenkin lauseesta tuntemattomalle kirjoittajalle hyvästä havainnosta krediiittiä.

LAINAUS ALKAA:
"Yksilöllisyyden ihannointi on nykyisin yleisempää kuin koskaan historiassa.  On aika paradoksaalista, että se ei ulotu läskeihin. Hyväksytyksi tuleminen tuntuu monille vaativan jonkinlaista pakonomaista massakäyttäytymistä. 
LAINAUS PÄÄTTYI

Siis, ennenhän oli niin, että kun pukeuduit ja olit kuin muut, olit tervetullut  joukkoon, läskikin lapsi kelpasi. Minä kuuluin silloin normaalikokoisiin, mutta oli pihalla läskimpiäkin lapsia.

Läskistä tuli mieleen: kiitos muuten faijalle, että pikkupoikana ostit minulle ns. läskipohjakengät ja huoparotsin. Niillä sai selvästi paremmat asemat pihan leikeissä. No, mutta silloin tilanne oli aidosti tuollainen, 70-luvun lapsuudessani. Joko olit "Teppo", "Rasvis/rokkari", "Hile" tai "Punkkari". Meidän pihalla lähes kaikki olivat Teppoja ja pari rokkaria leikki viereisen pihan rokkareiden kanssa. ja ikää minulla oli tuolla aikavälillä 8-12 vuotta. Pienempiäkin oli ja isompia mukana. Tietenkin tuohon aikaan kaikki pihalla pitivät yhtä muiden pihojen poikia vastaan. Ja oman pihan läskejäkin puolustettiin henkeen ja vereen.

Mistähän sitten  nykyisin johtuu, että kaikkien pitää nykyisinkin olla jostain muotista fyysisiltä ominaisuuksiltaan? Nykyään saa noin muuten olla ihan minkä näköinen tahansa. Naama täynnä lävistyksiä, tervetuloa jengiin!  Pyörätuoli? Tervetuloa jengiin ? Kuuromykkäsokea vajakki ? Tervetuloa jengiin? Läski ? Älä unta näe! Ainakaan työpaikkahaastattelussa.

No, kai se on todettava, että jotkut piirteet ovat sitten "yksilöllisiä" ja läskiys vain "negatiivista ja leimaavaa". Maailman tapa.

Jos olet lihava ja persoonallinen ja tapaat toisen ihmisen ensimmäistä kertaa, olet vain:"no, siis se oli ihan jättimäinen lihapiirakka"...
Jopa aivan tuntematon saattaa kadulla tulla kysymään, oletko aikonut painoasi pudottaa.  Ensimmäisellä kerralla äimistyin kovasti. Seuraavilla kerroilla pyysin aina kertomaan, mistä tapahtumasta ensimmäinen maailmansota käytännössä alkoi, kuvailemaan lyhyesti suhteellisuusperiaatteen ja nimeämään Suomen pääministerin. Kertaakaan ei ole tullut kolmea oikein. Pääministerin on sentään muutama tiennyt. Tiedä sitten kuvaako tämä enemmän sadistista luonnettani vai ihmisten tiedon tasoa Suomen maassa noin yleensä. Nii...in. Sinäkin taidat nyt Wikipediasta luntata Sarajevon laukauksia. Kataisen pääministerinä ehkä tiesit, mutta sitä et varmaan tiennyt että suhteellisuusperiaatteen mukaan kaikissa tilanteissa pitäisi päteä samat fysiikan lait. 

Lihava saa olla, jos esittää, että kyse on omasta valinnasta tai että tämä nyt kuuluu imagoon tai genreen. Oletko nähnyt esimerkiksi kovin laihaa Helvetin enkeliä? Aika usein eivät ne pojat mitään kukkakeppejä ole. Mutta yleensä saat läskinä kuitenkin analyysin, ettet hallitse omaa käytöstäsi. Menepä sanomaan se jollekin HD-miehelle, paskahousu. :)

Ole tehokas, dynaaminen, näyttävä ja trendikäs. Sitä toitottaa meille mainosmaailma. Ei ihme, että moni läski syyllistää itseään, vaikka ei pitäisi. Terveysfasistit voisivat aloittaa fasisminsa tupakoinnista ja alkoholismista. Niillä tulee paljon pahempaa jälkeä. Lihavat on leppoisia ja toki tehokansantalous vaatisi tietysti myös laihdutustalkoita.

Lihavuutta pidetään aina itse aiheutettuna. Eikö sitä ole myös tupakointi, joka vie työajastakin nykyisin jo pahimmoillaan puoli tuntia päivässä. Ei siihen puututa. No, valveutuneet yhtiöt ovat kyllä tupakoitsijoille laittaneet varmaan kellokortit tupakkataukojakin varten. Tai alkoholismi ja huumeiden käyttö. "Kuuluu maan tapaan ottaa pleksit pikkujouluissa." Ihanko oikeasti?

Painon pudottaminen on keino, jota lääkäri ja ystävä suosittelee. Mitä jos oikeasti käy niin, että ihminen, joka painonsa pudottaa, ei enää koekaan olevansa oma itsensä. Tätä varmaan ovat terveydenhoidon ammattigenressä vaikuttavat psykologit miettineet. Älä nyt unta näe. Eivät varmasti ole, heillä on parempaa tekemistä muiden sekopäiden kanssa. Läskeille ei psykologeilla turhaa aikaa ole. Ja hukkaan menisi, jos olisi. Se tuntuu olevan asenne.

Mitäpä sitten, jos minusta tulee laihduttuani aivan ääliö ja muita kiusaava paskiainen persoonallisuuteni muuttuessa? Onko läski osa persoonaani?

Ehkä inhimillisyys ja ihmisyys ovat paljon monisyisempiä käsitteitä, kuin moni alan "kiusaaja" osaa edes pienessä päässään käsittää.  

Yritysten tasa-arvo-ohjelmat ? Kissan viikset. Kauniisti on kirjoitettu, mutta kun rekrytointivastaavalle tulee ylipainoinen tai alipainoinen tai naamansa metallilla muokannut tai tatuoitu tai ihan vaan provosoivasti pukeutunut, niin yleensä siitä "älykkäästä" rekrytoijasta tulee vajakki ja haastatteluun saapuneen henkilön ihmisarvo lentää ikkunasta pihalle ja perään menee haastattelun jälkeen todistusten kopiot ja työhakemus. Laihempi sisään. 

Aika moni "johtajaksi", "päälliköksi" tai "esimieheksi" itsensä mieltävä taitaa kuulua näin ajatteleviin. 

Minun parhaiten tuntemassani yrityksessä etiikka ja työsyrjinnän poistaminen oli sentään aina pöydällä ja kehittämisen kohteena, jopa eräs prioriteeteista ajoittain.

Valitettavan monessa firmassa etiikka löytyy vain sanakirjasta. Arvonakaan "korkea moraali" ei kovin monella yrityksellä ole.