Läskittely on yllättävän yleistä Suomessa. Minullakin on siitä kokemusta, sen verran läskiksi on kunto päässyt. Rajaan kuitenkin läskittelyoikeuden ainoastaan itselleni, vain itselleni ja pidän termiä muiden käyttämänä loukkaavana. Kerron aluksi erään tapahtuman.

Tapahtui Lammaslammella

Tapahtui erään kotini lähellä olevan puiston penkillä, jossa huilasin lyhyen (läski ei pysty pitkiin) kävelylenkin jälkeen. Oikealta kävelytietä pitkin lähestyy äiti rattaiden kanssa ja edellään säntäilee arviolta 5-6 -vuotias lapsi. Lapsi tietenkin siinä ohitettuaan minut kääntyy äidille toteamaan, että "Onpa läski mies". Äiti yrittää jatkaa matkaansa sanomatta mitään. Pyydän rouvaa pysähtymään, koska sappeni kiehahtaa, ei lapselle vaan rouvalle.

"Anteeksi rouva, pysähtyisittekö hetkeksi. Kiitos. Taisit kuulla, mitä lapsesi huuteli."
"Kuulin."
"Miksi et kommentoinut mitään. Yrittänyt kasvattaa tai ohjata, ettei vieraille huudella."
"Eipä tullut mieleen."
"Entä sitten, jos minä kutsuisin teitä n-kirjaimella alkavalla sanalla."
"Ei niin saa sanoa."
"Ei, mutta miksi sinä sitten opetat lastasi niin, että ihmisten ominaisuuksille voi huudella?"

Meni muuten tummaihoinen nainen mykäksi, mietti hetken ja älysi sitten. Poistui mutisten pahoittelut ja alkoi sättiä poikaansa jollakin tuntemattomalla kielellä..

Yksilöllisyyden paradoksi
 

Toisaalta yksilöllisyyttä ihannoidaan. Voit huoletta tulla töihin:

• Hakaneula poskessa
• T-paidan hihasta pilkottavassa isossa tatuoinnissa
• Irokeesihiuksissa
• Suurempaan osaan työpaikoista T-paidassa, jossa lukee "Vittu mä vihaan kaikkia ja kaikkea"
• Aamukrapulassa
• tai kaikissa niissä ja lisäksi täysin soveltumattomana ja osaamattomana omaan työhönsi nähden
  ...Kunhan et vaan missään tapauksessa ole läski.
  
   

Yksilöllisyyttä ihannoidaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta se ei koske läskiyttä. Se on "sairaus" ja henkilö pitäisi suunnilleen eristää hoitoon eikä ainakaan päästää työpaikalle. Ehkä vähän tässä liioittelen, mutta ainakin työuralla eteneminen on vaikeampaa. Minulla oli onneksi tasa-arvon toimintansa ytimeksi kirjannut firma työnantajanani. Sellaisia yhtiöitä on laeista huolimatta edelleen harvassa. Piikkitukka ja naamasta tatuoitu käy kyllä vaikka yrityksen vastaanottoon trendikkäänä.
 

Taitaa olla aivojen kohdalla läskiä siellä yhtiön henkilöstöosaston aivokapasiteetissa.

Tulee mieleen myös se, että puoli yhteiskuntaa "Tietää", mikä on läskille hyväksi. Entä tosiaan, jos 50 kiloa laihduttuaan ihmisen persoona muuttuukin sellaiseksi paskahousuksi, jota kukaan ei kestä. Kannattiko laihduttaa?? Monet saavat mielenterveysongelmia laihduttaessaan tai jo sen ajattelemisesta.

Se on aivan sitten eri asia, jos läskiys estää työnteon tai hidastaa työtehoa merkittäväksi. Silloin läski menköön itselleen soveltuvampiin töihin. Kaikista meistä ei ole postinjakajiksi kerrostaloalueelle.

Media, media ja media ja Dressmanin tai AXEn mainokset...

Ihan aikuisten oikeasti, Naisista on Suomessa ns. hoikka ja kurvikas -tyyppiä ehkä joka sadas nainen. Vai olisiko vielä harvemmassa.Perussolakoita on kai noin 30%. Muut ovat krhm. vahvoja ja vantteria tai muuten vaan muodokkaita. Sama tilanne äijissä, eri termeillä. Kulttuuri on tietenkin tilannetta muokannut, Vielä 60 vuotta sitten vahva ja vanttera oli toivottu naismalli maaseudun kovien töiden vuoksi. Nainen jaksoi lypsää lehmät ja niittää heinät, kun mies juopotteli. :)
 

Mediaihanteista kaikki muistanevat ainakin anorektisen ja suorastaan sairaan oloisen näyttelijän Ally MacBeal -sarjasta. Tunnustan, katsoin sitäkin sarjaa muutaman jakson. En tosin Calista Flockhartin takia, joka oli nimiosaa näyttelevä anorektikko vaan Elainea näyttelevän. mikä-sen-nimi-nyt-taas-olikaan takia. Joka oli terveemmän oloinen. Muuten sarja oli pelkkää shaibaa.

Taas kevyt lainaus : “Mitä enemmän stereotypioita tarjotaan, sitä vahvemmin se kaventaa ihmisten näkemyksiä."

Mediassa ei ole läskejä päähenkilöitä muuten kuin hassuissa sketseissä tai humoristisissa ja stereotypioita vahvistavissa "Läski on leppoisa läpänheittäjä, joka osaa nauraa itselleen" -tyyppisissä osissa. 

Kuuluisaa läskiä haastatellaan useasti heti kun hän laihtuu. Mutta jos laiha tähti lihoo, niin artikkeli kirjoitetaan selän takana ja paheksutaan. 
 

Julkisuus on tehnyt lihavuudesta negatiivisen ilmiön

Ja sitä vahvistavat yritysten rekrytointiosastot.