Oh yeah,

Tein kävelylenkin, jonka pituus oli vähän enemmän kuin 500 metriä, mutta vähemmän kuin puolitoista kilometriä. No, eihän sillä vielä kuuhun mennä, joku sanoisi ja varsin oikeassa onkin, Kuuhun kävelläkseen lenkkini pitäisi toistaa noin 370 000 (+/- 100 000) kertaa. No. Alku se on pienikin alku. Mutta otsikko toimi lähinnä johdantona raporttiini kävelyretkestäni. Lyhyen, noin 15 minuuttia kestäneen kävelyretken aikana pidin kolme taukoa, joten aika hassua kävelemistä oli tämäkin. No. Lapsikin ymmärtää ja aikuisen lukijankin pitäisi tajuta, että ei minun kiloillani tosiaankaan kuuhun kävellä. No. Matka nyt kuitenkin aloitettiin. Kotiovelta laskien olisin päässyt suurin piirtein toisen ja kolmannen risteyksen väliin, suurin piirtein Vihdintielle asti.

Mennäänpä siis tavoiteasetantaani, joka kuului, että ensi vuoden kesäkuussa pitäisi pelata Curlingottelu. Se kestää noin 2 tuntia, kun Bonspiel -ottelu on kyseessä. Ehkä ystävällinen turnausjärjestäjä sallii istua oman vuoroni ulkopuolella, joten jaloillaan pitäisi pysyä arviolta Tunti ja vartti ja siitä vielä majoitukseenkin kävellä. Kävelymatkana se tarkoittanee noin kuutta kilometriä. Ja ettei olisi sitten aivan puoliturta sen jälkeen, lisätään nyt pari kilometriä ainakin siihen. siis 8 kilometriä. Siitä osa pitää tehdä normaalikävelyrytmiä suuremmalla frekvenssillä, mutta luultavasti voin tavoitteena olevan ottelun pelata kipparina, jolloin joudun harjaushommeleihin vain lyhyesti.

Kävelyni oli hassua. Jotenkin sellaista junnaavaa ja jyräävää. Panssarivaunun telaketjuilta kuulostavaa. Eteenpäin se kuitenkin vei, suurinpiirtein haluamaani suuntaan. Takaisin autolle palattuani ja tasattuani hengitystä, totesin, että tulen huomenna uudestaan.

Tein kävelylenkin Talin urheilupuiston Ulvilantien puoleisen päädyn metsikössä, jonne on asetettu myös muutamia punttisalivempeleitä, joita voi pumpata ihan siinä luonnon helmassa. Hyvä idea ja näyttää jopa toteutetun siten, etteivät lapset ja termiitit saa niitä hajalle ainakaan pienimmillä astaloillaan. Kävelylenkin lisäksi pystyy samalla rääkkäämään itseään vatsaläskilaudalla, tankkipunnerrustangolla, kaksoisleuanvetotelineessä ja muutamassa muussa telineessä. Hienoa, että kaupunki tarjoaa tällaisiakin tsydeemejä kansalaisilleen. Käyttäjiä ei montaa ollut. Yksi lenkkeilijä veteli vatsoja vinolaudalla.

Toisin kuin moni minut vähemmän aikaa tuntenut ehkä uskoisi, välineet ovat kovin tuttuja minullekin. Aikanaan jo D-junnuiästä lähtien noita vedeltiin tunkkaisilla punttisaleilla futistreenien osana. Veikkaanpa, että nykyjunnuvalmentaja saisi jonkun syytteen, jos pistäisi D-junnuja jalkaprässiin... Mutta ovat ne salit tuttuja. Osaan suunnitella kiertoharjoittelun, voimaharjoittelun ja kestävyyttä lisäävän harjoittelun. Mutta tutustutaan nyt ensin näiihin laitteisiin. Kasarissa kun Hakaniemeläisellä punttisalilla PPV:n junnuporukalla käytiin, siellä oli kasa levytankoja, käsipainoja ja joo, oli siellä puolapuut ja se vatsalihaksia varten vinolauta. Ja leuanvetoteline.

Nyrkkeilysäkkiä ja päärynäpalloa hakattiin muistaakseni ainakin joskus ihan vaan alkuverryttelyksi. Kun oli pelikaveri "Vartsa" Vartiaisen faijan ylläpitämä nyrkkeilysali.

Oma veikkaus on, että hassu kävelityylini kuitenkin tästä vielä oikenee. Pikku hiljaa. Sillä välin voi katsella aiheesta kertovaa Monty Pythonin legendaarista sketsiä...

http://www.youtube.com/watch?v=iV2ViNJFZC8