Muutama päivä meni pienten säätöjen kanssa tällä viikolla. On hankittu vanhan auton tilalle uutta vanhaa autoa, tietokonetta hajonneen tilalle ja muuta vastaavaa. Kevyt stressikin ehti iholla pisaroida, mutta karkotin sen kyllä nopeasti turhana ja tarpeettomana enkä reagoinut niin kuin tähän asti olen hankaliin tilanteisiin reagoinut, syömällä. Pysyin valitulla linjallani ja onhan se niin, että asioilla on tapana järjestyä ja kiitos siinä auttaneille. Mutta nyt taas oli aika piipahtaa blogilla.

Tänään sorruin ensimmäisen kerran elämänmuutokseni jälkeen. Mainittakoon, että en ole kesäkuun lopun jälkeen nauttinut ensimmäistäkään karkin, suklaan tai minkään muunkaan roskaruoan palastakaan, jos ei HK:n sinistä uunilenkkiä lasketa. Kuitenkin homma on lähtenyt sen verran hyvin liikkeelle, että tasan kaksi kuukautta muutokseni jälkeen palkitsin itseni tänään yhdellä kokonaisella vanilja-suklaa -tuutilla, (Lidl, 0,39 €uroa). Päivä oli kuuma ja kesäinen ja tuuttikin tuli ansaittua puolireippaalla hikoilu-ulkoilulla.

Täytyy tähän ensi alkuun todeta, että sen maku oli jossakin taivaallisen ja yliluonnollisen välimaastosta.

Ensimmäinen lipaisu lähetti minut psykedeelisen tripin kautta jonnekin Kassiopeian tähtitarhoihin ja seuraava nuolaisu pompautti lennolle ulkoavaruuteen sadan sateenkaaren ja neljäntoista avaruussukkulan lähtöjyminöiden kanssa. Jos vielä vertaillaan makukokemusta kahden kuukauden kurinalaisen oikeinsyömisen ja tarkan ruokavalion vahrtimisen jälkeen, niin mieleen tulevat tämän ekstaattisen kokemuksen vertailukohtina mm. seuraavat: 

-Andreas Brehmen tekemän rangaistuspotkumaalin aiheuttama hype vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelussa Argentiinaa vastaan, lajina tietysti jalkapallo.

-Inter Milanon mestaruuden varmistuminen vuonna 2006 17 vuoden odotuksen jälkeen. Edellinen mestaruus oli vuodelta 1989. 17 vuotta on fanille pitkä aika.

-Tai se hetki, joka miehen elämässä tulee naisen kanssa eteen vain kerran. 

No, eipäs nyt liioitella, mutta liioitellaan kumminkin. Kyseinen jäätelö oli paras ikinä, ylivoimaisin tuutti, kaikkien tuuttien esikuva ja jumalallisesta mannasta rakennettu vohvelikuorinen pikarintäyteinen herkku. 

Siihen tuuttiin kiteytyi maailmanrauha, ihmisillä hyvä tahto ja kaikkinainen tasa-arvo ja hyveellinen elämäntapa koko maailmalle. Se oli rauhaa ja rakkautta ja ihanaista oloa yhdessä kaikkien meidän kesken. Se oli ykseys, ilo, oodi vapaudelle, ylistys ihmisen mielikuvitukselle. Se oli tuutti, joka vei kielen mennessään. Se vei minulta hetkeksi mukanaan myös Suomen kielen, koska en pysty tässä suomeksi mitenkään tarpeeksi hehkuttamaan suklaatuutin soljuvaa, syntistä, somaa makua. .

Se oli kahden kuukauden tauon jälkeen nautittu erinomainen, kansainvälisen tason suklaatuutti.