Rubens ja Barokki

Jos menet kysymään nykynuorelta ohimennen, tietääkö hän kuka oli Peter Paul Rubens, Gian Lorenzo Bernini tai vaikkapa Johannes Vermeer, niin saat vastauksena ensin keskisormen ja sitten jotain seuraavan tyyppistä:

"£@$€$€€  onx ne jotain "#%%%&# /(%(  formulakuskeja sun nuoruudesta, vaari?"

Sensuroidut sanat tietää moni ja ne luultavasti esiintyvät lauseessa useammankin kerran.

No. Eivät he ole formulakuskeja. Mainitut henkilöt ovat eräitä tunnetuimpia barokkisuuntauksen taiteilijoita 1500-luvun lopun ja 1600-luvun ajalta. Barokki ei myöskään ole hevimusiikin alagenre.

Yhteistä mainituille taiteilijoille on, että he piirtelivät väreillään kanvaasille aikalaistensa tilanteita, kuvia ja tunnelmia ja niin kuin monelle mieskuvataiteilijalle on tyypillistä, naisihmisiä siinä luonnontilassa, alastomana. Ja malleiksi valikoitui ajan naisihanteen mukaisesti varsin reheviä ihmisvartaloita, ei ainakaan ihan tätä nykyistä Barbie-nukke -ihannetta. Esimerkkejä barokista voinee löytää Googlen kuvahaulla, kirjoittamalla hakusanaksi "Barock paintings".

Aika muuttaa ihanteitakin ja tutkimus tietämystä, ei siitä kai sen enempää. Mutta onhan toki  niin, että esteettinen kauneus on katsojan silmässä. Ainakin se tuohon aikaan oli Rubensin ja kumppaneiden silmissä. Aikansa superjulkkiksia, vaikka 7 päivää -lehti ei ilmestynytkään. Ei tosin ilmestynyt mikään muukaan lehti. Uutiset ja trendit kulkivat Euroopasta Suomeen ehkä seitsemässä kuukaudessa rannikkosatamiimme Porvooseen, Turkuun, Ulvilaan ja Viipuriin. Ja kirjapainokin oli keksimättä. Jos joku laiva täällä päin poikkesi, niin uutisia tietysti maailmalta tuli. Maaseudulle tiedon leviäminen kesti historiantutkijoiden mukaan jopa vuosikausia.

Niin, ennen barokin aikakautta kyllä perustettiin myös Rauma, Naantali ja Helsinki. Mutta niissä kyläpahasissa tuskin Suomen ensimmäiset kaupunkilaiset osasivat korkeakulttuurista nauttia. Hengissä selviäminen taisi olla tärkeämpää. Turussa ehkä silloin tällöin kuninkaallista väkeä vieraili ja välillä saatettiin linnan pihalla nautiskella kulttuurista, ainakin kanteleiden, kellojen, pillien ja torvien soitosta. Satunnainen rytmisoitinkin saattoi soida sen ajan Ruohosen veljesparin soittamana Turun linnassa. Ja biisinä soitettiin ainakin tuohon aikaan kaikille tuttu asioiden tila "Mä joka päivä töitä teen" sekä "Mä näitä polkuja tallaan...". Tietenkin tuon ajan Matti ja Teppo lauloivat jo tuohon aikaan tutun biisinsä "Kyllä maailma on ihmeellinen."  En ole aivan varma, alkoiko Matin ja Tepon ura jo barokin aikakaudella...

Harrastettiin sitä rokkia siis 1600-luvullakin, nimittäin barokkia. Ihanteet olivat vähän toisen näköisiä. Toki lienee nykyihmisen myönnettävä, että terveyteen vaikuttavista tekijöistä ei sen suuremmin tiedetty. Siitä lienee hyvänä esimerkkinä Helsingin ruttopuisto, johon suunnilleen kolmannes Helsingin asukkaista haudattiin vuonna 1710 riehuneen epidemian aikana. Saippuaa esiintyi liian harvakseltaan. 

Barokista siirtymä tapahtui sitten renesanssiin, kuten hyvin tiedämme. Silloistakin mies- ja naisihannetta korkeakulttuuripiireissä kuvaa parhaiten adjektiivi "täyteläinen".  Laihoista ei varsinaisesti diggailtu missään kuningashuoneilla ja linnanherrojen ja kartanonomistajien lähipiireissä. Suuri osa ihmisistä joutui tyytymään laihuuteen, kun talous ja kurjat olot eivät muuhun oikein riittäneet. Leipä oli tiukassa ja joskus tiukkakin nälkävuosina hukassa. Tiukemmassa leipä kuitenkin oli kuin meillä ja minulla nykyisin. 

Esimerkkejä renesanssista, ensin naisia ja sitten miehiä, voi Googlen kuvahausta tarkastella hakusanoilla "renaissance woman paintings" ja vastaavasti "renaissance man paintings".

Terveystiedon ymmärrys on sittemmin tietysti todennut, että kohtuu kaikessa, kultainen keskitie kunniaan ja mitä kaikkea sitä sanotaankaan. Niinhän se on ja pätee kaikilla elämänalueilla. Tietämys kasvoi ajan myötä ja kohtuutta alettiin suositella jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Osittain tietysti myös kova työ piti ihmiset normimitoissa.  Sitten tuli 1960-luku ja elokuvanäyttelijä/popikoni Twiggy. Ja ihmisille liikaa vapaa-aikaa ahdistumista varten.
 

Twiggy

Ja kun kuitenkaan joku teistä ei tiedä, kuka on Twiggy, niin hän oli 60-luvun lopulla lehtiin ilmaantunut, maailman ensimmäiseksi supermalliksikin sanottu Lontoolainen naismalli ja myöhemmin elokuvatähti ja estradilaulaja. Ja nykymittapuun mukaan sen ajan kuvista päätellen umpianorektikko. 

Nykyisin hän tosin näyttää ihan terveen oloiselta kuusikymppiseltä naiselta http://www.twiggylawson.co.uk/

En varmaan veikkaile väärin, jos väitän, että Twiggyn esimerkki on laukaissut aika h...in monta anoreksiatapausta länsimaissa, jossa häntä ihailivat artistina miehet, mutta pitivät myös esikuvanaan miljoonat nuoret naiset. Hän oli liian laiha, jopa sairaalloisen laiha esikuva tuohon aikaan.

Barbienukkien vai -nukkejen vaikutus?

Ei Barbeista kai sen enempää. Otsikko riittää. Kaikki ymmärtävät, miten lapsi voi ottaa mallia milloin mistäkin, vaikkapa Barbienukestaan. Tai sitten ei. Monet ottivat mallia ja muutama kymmenen tuhatta anorektikkoa diagnosoitiin länsimaissa varmaan jo pelkästään Barbienuken vaikutuksesta. Ja muutama bulimikko siinä sivussa, kun vastareaktio "ihanteeseen" oli toisenlainen ahdistuksen purkaminen, syöminen ja oksentaminen. Ihanne sana on tässä kohdin erittäin vahvoissa lainausmerkeissä.

Itse olen ilmeisesti ottanut mallia jättimäisestä Teddykarhusta ja sen pulleasta vatsasta. No, mutta lapsille nämä barbiet saattavat toimia siis kyllä vääränlaisina esikuvinakin. Varmaan joku tutkija tästäkin tietää enemmän. Olemme kaikki alttiita vaikutteille, aikuinen tosin usein osaa ne käsitellä.

Nukke-sanan taivutus on muuten vaikea ammattikirjoittajallekin.

Nykymeininki

Nykymaailma toitottaa tietenkin joka puolelta sitä sun tätä ja Iltalehden ja naistelehtien laihdutusvinkit ovat jokaviikkoista kauraa. Niillä kun ei vaan laihdu, vaikka kauralla yleensä kyllä laihtuu. Viikkolehtien kaura on sitä samaa laihuuden ihannointia, ei ihan Twiggyn mitoissa, mutta melkein. Ja yleensä niissä on joku "bikinikuntoon kolmessa viikossa" -tyyppinen kampanja, joka vetää laihduttajan aivan äärirajoille. Varsinkin tällaiselle kuurille lähtevälle miehelle se bikinin sovittaminen aiheuttaa aika paljon ahdistusta. Kokeilin kerran. Mutta totuushan on, että :
 

• Aivan sama, vaikka vetäisit posket pullollaan sitä kaalisoppaa kolme viikkoa hampaat irvessä
• Aivan sama vaikka vetäisit jonkun nesteenpoistokuurin, saat kyllä muutaman kilon nopeasti pois. Sen voin luvata minäkin.
• Aivan sama vaikka juokset sata kilometriä viikossa. Saat vain hirmunälän ja paikat kipeiksi. Kohtuuliikunta tosin tietenkin tuo sitten muita etuja hyvinvointiin ja pistää sen aineenvaihdunnan toimimaan vielä nopeammin kuin normaalisti.
• Ainoa,mikä auttaa pysyvästi, lienee se kuuluisa elämäntapojen muutos.

Tai voithan yrittää jotain maa-artisokkakeitto+nutriletti+luumukiisseli+naurisraaste -dieettiä. En suosittele.