Tuttuun tapaan ensin faktaa

Monelle lukijalle ei varmaankaan liene kovin tuttu asia lääketiedettä vallinnut niin sanottu humoraalioppi, joka ei todellakaan millään tavalla liity huumoriin. Humoraalioppi oli nimittäin  antiikin Kreikasta aina jopa 1800-luvulle asti ulottunut medisiinan valtavirta, jonka hoitomuotoja oli monenlaisia. Mainittakoon nyt sen menetelmistä vaikkapa kuppaus ja suoneniskentä. Se oli siis liki 2000 vuotta eurooppalaisen ja 400 vuotta amerikkalaisen lääketieteen valtavirtaa. Tämän verran siis selviää lääketieteen historiasta. Muualla maailmassa -  esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa -  tutkittiin samaan aikaan paljon intensiivisemmin luonnon lääkkeitä ja hoitomuotoja, ennen kuin siihen vasta Euroopassa herättiin.

 Mutta mennään siihen humoraalioppiin, koska on melko selvää, että jotkut nyky-yhteiskunnan asenteet mm. lihavuutta kohtaan periytyvät jo tuolta ajalta. Siis samalta ajalta, jolloin "tiedettiin", että elimistön perusnesteet olivat aivan ilmiselvästi veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi. Tähän asti asiaa lienee opetettu ainakin "lääkiksen" historian luennolla ja nyttemminhän tietenkin koko humoraalioppi on todettu pötypuheeksi. Hassua, että sanaan humoraalioppi on upotettu moraali.

Jostain syystä kuitenkin samaisen humoraalilääketieteen perususkomuksiin kuului se, että lihavuus aiheuttaa mielen tylsyyttä. (Tämän ja koko humoraalilääketieteen voi lukea vaikka sen aikaisista säilyneistä kirjoista, kuulemma. En ole itse lukenut, vaikka varmaan pitäisi.)
Tuon ajan medisiina lähti myös siitä olettamuksesta, että esteettisesti kaunis on sama asia kuin terve. Barokin ja osin renessanssin taitelijat tosin olivat toista mieltä, mutta mitäpä he olisivat lääketieteen koukeroista ymmärtäneet.

Mainittakoon vielä, että kysehän ei ollut tuon ajan taikauskosta tai tieteestä. Kyse oli virallisesta totuudesta.

Sapen (musta ja keltainen) olemassa olo oli aikalaisille yhtä varma fakta, kuin meille se, että maa kiertää aurinkoa. Ja näiden neljän nesteen eri sekoitussuhteet ihmisessä kuulemma aiheuttivat sen moninaisuuden, josta jokainen ihminen sai erilaisen ulkonäkönsä. Joku aikalainen tiedemies oli myös onnistunut selittämään lihavuutta niin, että toisilla ihmisillä oli vaan yksinkertaisesti löysemmät kuidut rakennusaineenaan. Niinkö? Vähän niin kuin, että toisen rakennusaineena oli haarniskateräs ja toisen rakennusaineena savi. Joidenkin mielestä tähdilläkin oli jonkinlainen vaikutus.

1800-luvun lopulla ja viimeistään 1900-luvun alussa tiedettiin jo se, ettei pelkkä syöminen aiheuta lihavuutta, vaan että siihen vaikutti ruoan laatu, ympäristö, liikunta-aktiivisuus ja ylipäätään alettiin nähdä kokonaisuus. Sairautta ei osattu kuitenkaan nähdä mahdollisena taustasyinä, ei varsinkaan sitä kuuluisaa psyko-fyysistä kokonaisuutta. Ei sitten osattu nähdä lihavuutta myöskään oireena jostakin muusta.

Ja sitten tuli 80-luku ja muoti kaikkien ihmisten luettavaksi ja hankittavaksi. Ja kaikki oli nopeasti aivopesty siihen tosiasiaan, että vain hoikka ja muodokas on naiselle hyväksyttävää ja miehelle riitti vähempikin, kunhan mahtui Dressmannin perusmallistoon.

Flashbackejä nuoruudesta, kun olin laiha.

Taisin tuolla aikaisemmassa tekstissä jo mainita tietyn huopatakin ja läskipohjakengät identiteetin rakentajana 70-luvun lähiössä (hassua, että silloin en ollut läski, mutta kuljin läskipohjakengissä). Niin, muoti tunki kuvaan ja joko sitten pukeuduit kuin muut tai aloit olla ulkona kuvioista. Minä valitsin silloin Tepot ja kuuntelin kyllä sekä rokkia että rockabillya. En tosin osannut niin pienenä sanoa juuta tai jaata siihen, pidinkö varsinaisesti rock-musiikista ylipäätään.

Tietenkin myös katselin esimerkkiä "Onnen päivät" -sarjan hahmoilta. You know, Richie, ärsyttävä pikkusisko ja jenkkiperhe. Unohtamatta legendaarista Henry Winkleriä, The Fonzieta, joka hoiti kaiken aina omalla logiikallaan, vaikka ikään kuin "kovaa jätkää" esittikin.   Ja sivuosien Ralph Malph ja "Potsie". Tuleepa nyt mieleen, että olihan siinäkin TV-sarjassa jo läskejä. Esimerkiksi Richien faija oli mallia lyhyt ja tukeva ja sitten se hampurilaispaikan pitäjä, oliko nimeltänsä Al oli jossain määrin reilun kokoinen.

Samoin sen ajan sarjoista tulee mieleen toinenkin läski eli "All in the family -sarjan" eli "Perhe on pahin" -sarjan Archie Bunker, joka oli suurin piirtein bunkkerin kokoinen. Lyhyt, mutta bunkkeri. Koomista on myös se, että Archie kutsui sarjassa laihahkoa vävypoikaansa "läskipääksi", ainakin suomennettuna. Alkuperäistä englanninkielistä termiä ei nyt ole käytössä.. Jaa, onpas. Wikistä löytyi keskustelunpätkiä ko. sarjasta ja englanninkielinen termi on Bonehead...Herää kysymys, miksi kommenttia ei ole käännetty "Luupääksi". Varmaan siksi, että Läskipää on loukkaavampi Suomen kielessä, kuin luupää, josta tulee konnotaatio itsepäisyyteen ja sisukkuuteen, jota Suomessa taas ihaillaan. Läskipää taas kerran on vain läskipää.

Kun nyt sarja tuli puheeksi, niin pöllitään Wikiquotesta pieni ote, jossa Archie kommentoi tyttärelleen tämän miesystävää, "Läskipäätä", joka on syntyisin puolalaisesta suvusta.

Gloria: Polish sausage is very good.
Archie: You ought to know, you married one.

Mainittakoon, että vinoilu ja tsoukit olivat tuohon aikaan melko viattomia, joten tuossa on turha kuulla mitään freudilaista.


Hyveet ja paheet?

Varmaan jokainen meistä kysyttäessä vastaa, ettei ole koskaan syrjinyt ketään. Sitten kun ihmiseen tarkemmin tutustuu alkaa tulla pinnalle kaikenlaista maailmanahdistusta. Milloin saavat vihat päälleen ulkomaalaiset, vääräuskoiset, sosiaalituella eläjät, sikarikkaat, väärässä maakunnassa asuvat, esimerkiksi savolaiset, väärässä kaupunginosassa asuvat ja väärin pukeutuvat. Joku kuuntelee vääränlaista musiikkia ja jo alaluokilla kiusataan kaveria siitä, että tämä käyttää vääränmerkkistä puhelinta tai tietokonetta.

Syrjintä alkaa nykyään jo koulun alaluokilla. Yleensä se ei pihaleikeissä enää nykyisin ala, kun kukaan ei enää ihan pikkulapsia lukuun ottamatta enää leiki ulkona.

Ennen 70-luvulla pilkattiin viereisen pihan sällejä ja välillä otettiin pientä myllyäkin niiden kanssa. Omalla pihalla asunut kuuro poika otettiin peleihin mukaan. Viereisten pihojen poikia kyllä piestiin esimerkiksi jalkapallossa. Totta kai satunnaisia tappeluja oli, mutta niiden jälkeen "isot pojat" laittoivat pihan asiat järjestykseen ja jos eivät he, niin perhepäivähoitotädit.

Hyve on hyvä arvo. Ihminen on ainutlaatuinen ja jakamaton. Ihmisen perusolemukseen kuuluu se, että jokaisella on  merkityksensä. Sinullakin. Kunhan vaan muistat pumpata itseäsi kuntosalilla, olla nuori ja nätti ja pukeutua hyvin.

Vastuun ottaminen itsestä vaatii myös sitä, ettei alistu markkinoiden ja roskalehdistön tuomiin paineisiin. Ei ulkonäön, ei osaamisen, urheilullisuuden, liikuntakyvyn tai minkään muunkaan osalta. Vastuun ottaminen voi tarkoittaa jonkun mielestä vastuun ottamista itsestään myös fyysisesti, mutta se ei voi eikä saa olla ihmisen arvoa määrittävä tekijä. Ja jos on, niin ollaan aika lähellä taas jo fasismia.