Jälleen totean alkuun, että nämä "ohjeet" ovat itse pähkäilemiäni, terveellä järjellä pohdittuja. Niihin saa suhtautua kriittisestikin. Mutta aloitetaan

Kun siis epäilet syömishäiriötä ja ystäväsi on omasta mielestäsi yllättävän nopeasti ja selvästi lihonut muutamassa kuukaudessa/ vuoden aikana, toimi näin

 

• Ota asia puheeksi. Jos olet ystävä, sen pitää olla mahdollista, Helppoa se ei ole.
• Koska hän kuitenkin kiistää suomalaisesti kaikki ongelmat yksityiselämässään tai muuten vaan "yläkopassa" älä anna periksi, ellei hän kategorisesti kiistä haluavansa puhua asiasta.
• Vielä silloinkin, kerro, että olet kuullut tämän kaltaisesta ongelmasta ja että se on melko yleinen Suomessakin. Tunnet todennäköisesti useammankin, koska häiriö on noin yhdellä viidestäkymmenestä ihmisestä.
• Selitä sairauden oireet ja kerro, että tällaisessa tapauksessa henkilö syö poikkeuksellisia määriä kotonaan, yksin ollessaan tai muiden näkemättä ja että se on sairaus.
• Kerro, että sairaus on useimmiten tunnepohjainen reaktio johonkin elämäntilanteeseen.
• Puhu asia selväksi oman huolesi osalta. Kerro. Selitä,miksi olet huolissasi, jos olet.
• Kerro myös, että pieni keskivartalolihominen kesällä/joulun aikaan tai muutenkin ei vielä tarkoita vielä, että elämässä olisi murehdittavaa tai muuta psyykkeeseen vaikuttavaa.
• Pientä lihomista tapahtuu lähes kaikille ajoittain.
• Mutta kerro, että olet huomannut selvän muutoksen. Niin selvän, että ajattelit kysyä, mistä on kysymys ja onko kaikki kunnossa.
• Samoin, jos lihominen on tapahtunut pitkän ajan puitteissa, vuosien varrella, vähän kerrassaan, ei kerro vielä ongelmasta.
• Kun olet kertonut, odota vihaista vastausta. Jos sitä ei tule tai keskustelu jatkuu tai ystävä kertoo avoimesti, ohjaa hänet eteenpäin.
• Lähetä vaikka lisätiedon etsimistä varten linkki sähköpostissa esimerkiksi SYLI r.y. n sivuille www.syomishairioliitto.fi
• Varaa puheeksi otolle hetki ystäväsi kanssa, kahvilla tai muuten harrastuksen parissa. Ei kuitenkaan alkoholia nautittaessa.
• Selitä asia ystävällesi juurta jaksaen, kirjallisesti tai naamakkain, miten nyt oletkin tottunut hänen kanssaan toimimaan.
• Muista, että on ihan HELVETIN vaikeaa sanoa ystävälleen havaitsemastaan häntä koskevasta ongelmasta. Tee se silti! Varaudu vastaväitteisiin ja selitä, että tämä on nyt "ystävän neuvo" ja että olet tosissasi.
• Jos frendi vetää kilarit ja itkupotkuraivarit, anna hänen rauhoittua. Kyllä hän ymmärtää toimintasi myöhemmin, jos on ansainnut ystävyytesi.
• Jos asiasta ei seuraa sitä, että kaverisi tarttuu hoitoon, toista säännöllisesti vaikka ystävä antaisi ymmärtää, ettei halua asiasta puhua.
  
  Nämä ovat minun itseni antamia terveen järjen ohjeita. Toiveita, joita olisin ehkä ystäviltäni kaivannut. Jälkikäteen ajatellen, jotkut kyllä yrittivät asiaan puuttua, mutta ehkeivät (minulle) tarvittavan painokkaasti. Kiitos kuitenkin siitä yrityksestä. Ehkä minun piti keksiä tämä asia itse. Nimittäin ihminen keksii kyllä selitykset, Tässä lista huonoista selityksistä hoitaa asiaa kuntoon:

 

Huonot selitykset mille tahansa toiminnalle aloittaa minkä tahansa inhimillisen tilanteen parantaminen

• Kyllä minä huomenna aloitan...
• Tuon tulevan juhlan jälkeen ryhdistäydyn...
• Nautitaan nyt kesästä, talvella sitten ehtii
• En minä nyt oikeasti niin lihava ole, vaikka lapset pihalla pilkkaavatkin...(Se on muuten hyvä merkki jo hakeutua viimeistään hoitoon)
• Tämä on oma valintani -->Paras selitys, joka tappaa kaiken keskustelun mistä tahansa ongelmasta. Selitys on kuitenkin ongelma jo itsessään. Nimittäin, joka väittää asian olevan oma valinta, on sekä oikeassa että väärässä. Paras argumentti tähän on se, että Oma valintasi on myös, haluatko tulla terveeksi tai ainakin terveemmäksi.-->Tätä ei kuitenkaan pidä töksäyttää vaan esittää asia siedettävässä muodossa.. Siihen tarvitaankin sitten sitä ystävänsä tuntemusta.
• Ja niin edelleen. Ihmisellä on tapana keksiä tekosyyt mille tahansa.
•  

Anna kulua pari viikkoa, että ystäväsi on rauhoittunut, tällä hommalla ei ole mikään kiire. Jos hän on oikea ystäväsi, hän on ymmärtänyt yskän itkupotkuraivariensa laannuttua ja selvittänyt asiaa itselleen ja itsekseen. Jos ei ole, toimi uudelleen.Vaadi ystävääsi kertomaan, tarttuiko hän asiaan ja miten ja vaadi jatkotoimenpiteitä. Kävikö hoidossa/tapaamassa lääkäriä/sopiko tapaamisen jne... Jos huomaat, että tulosta ei tule, vaadi ponnekkaammin ystävääsi lähtemään hoitoon.

 

Lista vielä itse potilaalle

 

Jos siis ystäväsi huomauttaa sinua asiasta,

• Vältä kilarit ja itkupotkuraivarit. Hän on ystäväsi ja hän on huolissaan.
• Toimi heti!
• Hakeudu hoitoon tai vapaaehtoiseen ryhmäterapiaan (syömishäiriöliitto.fi).
• Etsi apua ja tukihenkilö (Ystäväsi voi sellainen olla, jos puheeksikin otti. Äiti, Isä, sisar, veli, mummo, kuka tahansa, jolla on terve järki käytössään ja joka ymmärtää, että kyseessä ei ole vain inihimillinen heikkous vaan oikea sairaus.)
• Kerro keskusteluissa koko totuus jokaista keksin ja suklaan palasta myöten. Älä liioittele, älä vähättele.