Lihapatojen äärellistä huomenta,

 Ystävällinen blogini lukija ehtikin tuolla vinkata jonkinlaisesta persikkanougat -piiraasta. Piirakka tietysti aina maistuisi, mutta jätetään tällä kertaa aamutuimaan väliin. Herkulliselta ja mainiolta reseptiltä kuulosti. Eikä se nougattikaan maata kaada, jos piirakasta vain siivun nappaa. Häiriöstäni kärsivillä ei ole ongelmana se, että töräyttää silloin tällöin naamariinsa suklaapatukan, jäätelötötterön tai  piirakkalohkon.

Mutta ongelma on sitten, kun hotkaisee yksin kotona ja yksin tein koko piiraan. Ja siihen oheen litran jäätelöä.

Normivalio tällä hetkellä

Eräs toinen tuttu ihminen, joka vastaavista asioista lainausmerkeissä "kärsii", kysyi privaattipostin kautta sitä, mikä sitten ruokavalioni nyt on, kun kerran olen alkanut laihtua ja kun kerran väitän saaneeni homman hallintaan ainakin toistaiseksi. Hyvä kysymys ja ansaitsee tietenkin valotuksensa, joten otetaan esimerkki eiliseltä. Painotan tässäkin, että ohjeita en anna, minä kerron vain siitä, mikä minulla toimii. Yleisesti kuitenkin ohjeistetaan syömään se viisi kertaa päivässä ja muistutetaan siitä, että riippuen ylipainosi määrästä aluksi kaloreita voi olla ns. normin (2000-2500 cal) ylikin, kunhan kaloreita on vähemmän, kuin se laskukaavan mukainen suurpiirteinen "sinun oma painoon perustuva normikulutuksesi". Mitä enemmän sitten laihtuu, voi pienentää pikkuhiljaa myös annoskokoa, mutta kyllä perinteinen suomiruoka on se jutun ydin. Tässä oma esimerkki eiliseltä, siis.

Aamiainen, noin kello 7.30 : Kahvia, kaurapuurolautanen ja pintaan kourallinen pakastemustikoita. Puuro on yleensä ihan perinteinen hiutalepuuro mikrossa ja sekaan vielä tilkka maitoa. Useimmiten aamuisin teen kuitenkin smoothien, jossa 2,5 dl maitoa, 2,5 dl tuoremehua ja 200-300 g pussillinen pakastemarjoja. Paitsi että tällä herää, niin riittää hyvin lounaaseen asti.

Lounas n. 12 : Neljä palaa ruisleipää, päällä juusto ja joku lihaleikkele sekä kurkku tai tomaatti. Kahvi tai veteen sekoitettu mehu juomaksi.

Välipala n. 16 : 2-3 palaa ruisleipää leikkeleillä ja iltapäiväkahvi

Illallinen, normiruoka, eilen ns. "köntsärökellys", johon kuuluu kaksi annosta (1,5 dl) keitetty riisi, 10 paistettua kalapuikkoa ja pakastevihannespussi. Lämmitetään ja sotketaan rökellykseksi.

Iltapala. Persikkarahka, pintaan kourallinen marjoja.

Jos on nälkä, illalla voi silpaista vielä palan ruisleipää. Eilen ei tarvinnut.
 

Ruokavaliosta

En ole yleensä ennen, enkä pahemmin nytkään ruokavaliotani suunnitellut. Suomiäijien kokkaustaidot ovat muuten yleistä naisten luulemaa ja puhuttua paremmat. Yleensä Suomimies varsinkin parisuhteessa feidaa itsensä ruoanlaitosta sillä varjolla ettei osaa ja antaa sen rouvansa tehdä perheen sapuskat.

Ja sitten, jos elämässä sattuu niin, että lusikat ovat menneet jakoon, tämän jälkeen yksin asuessaan äijä tekee mitä suurimpia herkkuja. Silloin pihvipannu laulaa ja lohi saa sivuunsa kermaisen yrttikastikkeen. Kyllä se siis osaa, muttei viitsi, kun kerran nainen tekee. Neuvo parisuhteelle: Vaihtakaa välillä hommia ja antakaa ukon tehdä safkat...Tai miten nyt kukakin on kotityönsä jakanut, mutta kuitenkin..

Ajattelin tämän dieetin... (EI! En oikeastaan halua kutsua tätä dieetiksi vaan elämänmuutokseksi).
Siis, ajattelin tämän elämänmuutoksen aluksi, että suunnittelen ruokailut viikkoa eteenpäin ja että saan pitää lauantaisin (kohtuullisen) karkkipäivän, mutta eipä ole ollut tarvetta. No, suunnittelua en ole juuri ostosten osalta silti tehnyt, pidän kaupassa vain huolen siitä, että perustarvikkeet on ainakin aamiaiseen oltava pariksi päiväksi eteenpäin (pakastemarjoja, maitoa, mehua ja kahvia). Varsinaiset ruoat ostan kaupassa, miten mieleen juolahtaa. Yleensä tarjousten mukaan kanaa, kalaa tai jauhelihaa. Aika harvoin tulee kunnon pihviä käänneltyä budjettisyistä, kerran kuussa ehkä.

Mutta sillä lailla suunnittelua kuitenkin teen, että aamukahvin aikana suunnittelen päivän toiminnallisen kulun etukäteen suurpiirteisesti ja katson, missä kohdin pitää syödä ja pitääkö ottaa eväitä mukaan. Kertaalleen kävi niin, että ajoneuvoni akun "hyytymisen" takia jouduin päivystämään neljä tuntia yli suunnitellun ruokailun ja voi sanoa, että vain mielenlujuus siinä kohti esti, etten olisi syönyt satunnaista vastaantulijaa ja lähellä oli iltarepsahdus siinä kohtaa. Katse haki pullahyllyn suuntaan, mutta fokusoitui sitten ostamaan edullista lohta, joka paistui pannulla kotona ennätysajassa.

No, viisi kertaa päivässä kun syö suomalaista normiruokaa, ei ole mitään tarvetta esiintynyt iltamässäilyyn. Missään vaiheessa muuten ei ole ollut nälkä, oikeastaan näläntunnekin hiipii vain silloin, kun ruokailu myöhästyy. Tämähän on siis tietenkin luonnollista. Niin sen pitääkin. Se kertoo vain siitä, että elimistö on alkanut tottua siihen viiteen kertaan päivässä. Hyvä.

Ja toistettakoon tässä vielä se aiemmassa blogimerkinnässäni kertomani asian ydin. Kun koko ajan syö, aivot alkavat tottua siihen, että ruokaa on saatavilla jatkuvasti, jolloin ne pitävät myös aineenvaihdunnan käynnissä koko ajan ELI (ON YHTÄ KUIN) polttavat sitä energiaa myös normaaliin tahtiin. Jos ruoan tulo lakkaisi, aineenvaihdunta taas hidastuisi ja kulutuskin pienenisi. 
 

Mutta kyllä siitä persikkapiiraasta voi nauttia kaikessa rauhassa. Ja vaikka persikasta ja piiraasta erikseen. Vaikka kahden kesken. Kunhan on kohtuus kaikessa.

 
Tätä blogia tukee http://www.davaisannointi.fi/