Bingen syömishäiriö (BED) lienee yleisin syömishäiriö länsimaissa ja kohta jo muuallakin kehittyvissä maissa. Tämä arpalippu osuu noin 3,5%:lle naisista ja 2%:lle miehistä.

Huomattavaa on kuitenkin se, että BED-häiriö syntyy kolmelle kymmenestä henkilöstä, jotka ovat aloittaneet jonkin laihdutushoidon tai laihdutuksen muodon. Itselläni laukaisevana tekijänä on luultavimmin ollut sairaalajaksoni 2010, jolloin olin ihan muusta syystä sairaalassa noin kolmen kuukauden ajan. Samalla lääkärit hoitivat tietenkin myös ylipainoani erittäin vähäkalorisen ruokavalion kautta. Varsinainen tauti hoitui, mutta tilalle tuli sitten kotiin lihapatojen ääreen päästyä uusi ongelma, jonka stimulanttina toimi siis tiukka sairaalan ruokavalio. Näin ne aivot toimivat. Erittäin kummallista sinänsä, mutta nämä faktat olen poiminut ihan kyseisen sairauden kuvauksesta.

Tavallaan siis : Kun alat laihduttaa, pää menee sekaisin ja "kärsii nälästä" ja kun laihdutus sitten loppuu, niin aivoissa kompensaatio on voimakas ja aiheuttaa syömistä yli varsinaisen tarpeen. Kun elimistö ja aivot luulevat, että tiukka dieetti jatkuu, nin ne kompensoivat tilanteen tarpeettoman suurilla ruokamäärillä, sitten kun ruokaa on edessä.

Nyt kaikki besserwisserit käsi ylös ja huutakaa yhtään ääneen: "Heikko paska, ilman itsekuria, luuseri läski, jolla ei ole asiaa normiyhteiskuntaan."

Kiitos, kiitos vaan kommenteista. Kaikki nämä olen tässä matkalla jo kuullut muutamaankin kertaan. Ei paljon enää kolahda. Vai luulitko todella auttavasi pilkkaamalla? Suurin osa lähipiiristä ja kavereista on onneksi suhtautunut asiallisesti. Osa varmaan ihmetellen ja osa päätään pyöritellen. Kukin suhtautuu miten suhtautuu, mutta sairaus tai jonkinlainen aivojen kemiallinen häiriö tämä kuitenkin on.

Erilaiset lähteet, joihin olen tietenkin perehtynyt, toteavat, että syy on psyykkinen. Sen voin kyllä allekirjoittaa ja todistaa ihan varmasti. Jos olisin osannut lopettaa tai pystynyt lopettamaan, olisin tietenkin tehnyt sen. Että te tupakoitsijat, alkoholistit ja huumeiden käyttäjät siellä ja mitä seksiaddikteja teitä onkaan. Tervetuloa joukkoon. Addiktio vain on erilainen, mutta aivoissa se on. Jonoon vaan.
 

Käynpä tässä läpi lyhyesti havaittavat oireet, jos joku vaikka itsensä oireista tunnistaisi ja saisi sitä kautta apua, ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Ongelma tämä selvästikin on, sitä en kiistä. Aivan kuin ylenmääräinen tupakointi tai alkoholismi.
 

Oireina on oltava molemmat seuraavista, että kyseessä olisi nimenomaan BED :
 

1. Syömisen täytyy tapahtua suurin piirtein parin tunnin aikana ja olla selvästi määrältään suurempi, kuin verrokkiryhmän ns. normaali, terve ihminen söisi samassa ajassa ja samoissa olosuhteissa. Siis selvästi isompi annos ja usein iltoihin kohdistuva "herkuttelu".
 

2. Syömisen aikana ilmenevä satunnainen kontrollin menettämisen tunne nimenomaan syömisen osalta. Tunne siitä, ettei osaa lopettaa (vrt. alkoholintäyteisen illan havainto alkoholin normikäyttäjällä Suomessa. Tunne siitä, että on saatava lisää ja kontrollin menettäminen määrän suhteen.). Aivan kuin pitempään juominkeja harrastanut henkilö pystyy nauttimaan suuria määriä alkoholia illassa, kaikkien ohjearvojen yli and beyond.

Lisäksi pitäisi diagnoosia varten osua vielä ainakin kolme seuraavasta oireesta tai havainnosta:

• Henkilö syö epätavallisen paljon verrattuna normaaliin henkilöön
• Henkilö syö nopeammin, kuin normaalisti
• Henkilö syö niin, että tuntee olonsa fyysisesti epämukavaksi
• Henkilö syö, kunnes kyllästyy tai masentuu
• Henkilö syö, vaikkei ole nälkä
• Henkilölle tulee häpeän tai nolouden tunteita syömisen jälkeen
• Henkilölle tulee masennuksen, inhon tai syyllisyyden tunteita syömisperiodin jälkeen
• Tämän kaltainen syöminen esiintyy vähintään kahdesti viikossa kuuden kuukauden ajan
• Henkilöllä ei ole anoreksiaa tai bulimiaa
• Henkilö piilottelee syömistään läheisiltä ja jopa omaisiltaan

BED-oireyhtymää ei tule sekoittaa bulimiaan
 

Bulimiassa on samankaltaisia oireita, mutta se on aivan eri asia. Bulimian tunnusmerkkejä on usein jälkikäteen tapahtuva "tyhjennys" oksentamalla. Bulimikot ovat monesti myös normaalipainoisia tai jopa alipainoisia, jotka ovat mahdollisesti joskus olleet ylipainoisia.

Me BED-potilaat olemme lähes aina ylipainoisia jo ennen, kun sairaus puhkeaa tai "käynnistyy".

Myös ns. "Pakonomaisesta syömisestä" BED eroaa selvästi. Pakonomaisessa syömisessä potilas kuulemma myös fantasioi tai ajattelee mielihyvällä jo etukäteen ylensyöntiään, kun taas BED-potilaille syöminen on jotenkin jopa nolostuttavaa, vaikka seurassa ollessaan he saattavat tyytyä aivan normaaleihin annoskokoihin. BEDiin liittyy usein myös erittäin negatiivisia tunteita syömistä kohtaan.

Psykologia ja BED

Useimmiten ja lähes aina BED on seurausta jonkinlaisesta psyykkisestä taustaongelmasta tai käsittelemättömästä akuutista traumasta. Omassa tapauksessani taustatekijät lienevät selvät, joista tuossa aiemmassa blogimerkinnässä jo mainitsinkin. Vaikka asian itse kuvitteleekin käsitellyksi, ei se sitten ehkä kuitenkaan niin ole. Ja yläkoppa panee vastaan ja kehittää sitten vaikkapa tällaisen salarakastajan mielen mustimpien aukkojen tilkitsemiseksi. Hmmm...

Ajattelemisen aihetta tietysti kaikille meille suomalaisille, kun synkistelyyn taipuvaisia olemme.

 

Esiintyvyys ja riskitekijät

Suurimmalle osalle sairastuneista on jo etukäteen ylipainoa. Kuitenkin myös normaalipainoinen voi BED:hen sairastua, mutta verraten harvoin.

Länsimaissa noin 2% eli joka viideskymmenes kärsii tästä sairaudesta jossain vaiheessa elämäänsä. Mikä mielenkiintoista, että jossain määrin ylipainoisilla henkilöillä, jotka alkavat laihduttamaan, on sairauden todennäköisyys peräti 15%.

Sama sairaus löytyy kaikista kulttuureista, kaikista etnisistä ryhmistä. Riskitekijöinä ovat lapsuudessa koettu ylipaino, huono itsetunto, masennus ja jonkin verran myös geenit ja joissakin tapauksissa erilaiset hyväksikäyttötapaukset ihmisen taustassa. Itselläni syy jäljitettiin selkeästi tuohon jonkinasteiseen masennukseen, joka varmastikin alkoi vuoden 2008 alun tapahtumien johdosta.
 

Sairauden käynnistyminen

BED -ahmishäiriön varsinaisella käynnistymisellä on suora korrelaatio rajoitettuun ruokavalioon laukaisevana tekijänä. Itselläni kävi juuri näin. Maatessani vuonna 2010 sairaalassa muun sairauden takia, määrättiin oheishoitona ja toipumisajalla VLCD eli erittäin vähäkalorinen ruokavalio. Tämä on kuulemma suurehko riskitekijä asiassa, mikä aiheuttaa "päässä" protestoinnin heti sitten, kun pääsee tästä rajatusta dieetistä niin sanotusti lihapatojen ääreen.

Tämä ei ole mitään selittelyä. Itsehän ne ruoat ja herkut sinne naamaansa tunkee. Kyllä kyllä.

Siellä taas takapenkillä huudellaan tupakka suussa. Laittaa vaan sen tupakan sivuun nyt heti ja saman tien lopullisesti. "Addiktion" tasoa voin hyvällä omallatunnolla verrata tupakoitsijan tai alkoholistin kokemukseen.

"Niin, kyllähän minä lopetan kaljanjuonnin heti kun niin päätän.." sanoo moni, vaan kun tilanne laitetaan oikeasti eteen.....No. Itse pääsin eroon kaljanjuonnistakin, ehkä sitten vielä tästäkin.

Kyseessä ei siis ole vain "itsensä kontrollointi" ja sen puute, niin kuin moni teistä lukijoista luulee lihavuuden suhteen. Se on osittain sairaus yläkopassa (syy), osittain addiktio (seuraus). Erittäin hämärää tietenkin ymmärtää ns. normaalille. Mutta lopeta nyt vaan se tupakointi heti seuraavan röökin jälkeen. Kokeile. Tai ole vuosi ilman kaljaa.

 

Seuraukset

Sairaushan ei sinänsä ole kauhean ongelmallinen. Ongelmia aiheuttaa sen seuraus, merkittävä ylipaino. Tässä kohtaa lienee turha luetella ylipainoa riskitekijänä monellekin muulle sairaudelle. Lukijat kyllä sen tietävät.

Lisäksi kuitenkin sairaus tai sen seuraus voi tietenkin tuottaa ongelmia sosiaalisessa elämässä, työpaikalla, koulussa ja sosiaalissa aktiviteeteissa. Minulla on onneksi ollut ymmärtäväistä sakkia, joskin varmaan moni olisi halunnut suunsa avata. Jotkut ovat avanneetkin, osa asiallisesti ja osa vähän sillä rajalla. Mutta kiitos kuitenkin uskalluksesta auttaa ja yrittää tarttua ongelmaan. Mieluummin töksähtelevä avaus kaverille ja ystävälle, kuin hällä väliä -linja, mikä Suomessa on usein sääntö eikä poikkeus. 

Ja enhän minä itsekään tyhmä ole. Mutta kun tuo BED-perkule on addiktioon verrattava asia, niin omat yritykset eivät tässä asiassa useinkaan johda tuloksiin. Tarvitaan ympäristön ja läheisten apua ja minimissään henkistä tukea. Ja uusia yrityksiä, eri keinoin.

 

Hoito

En ole lääkäri, enkä millään tavalla terveydenhoidon ammattilainen, joten yllä ja alla olevat tiedot ovat koostetta eri lähteistä. Itselleni on jo henkisesti auttanut tieto siitä, että menen osallistumaan viikottaiseen keskusteluryhmään, jossa saman ongelman kantajia on useita. Neuvoja ja keskusteluryhmiä löytyy esimerkiksi Suomen syömishäiriöliiton SYLI ry:n sivuilta.

Hoito on pääosin kognitiivista psyko- tai ryhmäterapiaa. Sitä on turha pelätä. Muitakin hoitomuotoja ja myös lääkehoitoja on, mutta en niitä tässä halua enkä osaa kuvata.

Jos kuitenkin epäilet tätä syömishäiriötä, ota yhteys lääkäriin ja yritä vakuuttaa hänet. Monella terveyskeskuslääkärillä ei ole tietoa tai kokemusta tästä sairaudesta. Jos et onnistu, yritä uudelleen, kunnes onnistut tai ota yhteys suoraan Suomen syömishäiriöliittoon tai HYKSin tai vastaavan sairaalan asiaa tuntevalle klinikalle.

Neuvon ehdottomasti ottamaan rohkeasti yhteyttä, vaikka itselläni keskustelut ovat vasta alkamassa. Ja sitä myötä uusi elämä.

Daley Nevantaus

Linkit

www.syomishairioliitto.fi
www.etelansyli.fi
 

 

 

Tätä blogia tukee http://www.davaisannointi.fi/